Mä en jaksa. En jaksa en jaksa en jaksaaa. SEKOON. Liikaa ajatuksii eikä ketään ketä kuuntelis. Ketä ymmärtäis. Niin yksin ihan yksin en jaksa olla yksin.
Ahdistus on palannut. On taas sunnuntai. Taas viis päivää ahdistusta eikä mikään helpota oloo. Ei mikään. Miks mun pitää ajatella en haluu ajatella. Menkää pois!! poispoispoispois pliis. Mä en jaksa tätä. En mä voi olla tälleen, en mä voi pitää mun suuta kiinni kokoajan, en voi pitää tätä sisäl en voi. Kyl se ilmenee jotenki ja jos en voi puhua, niin se vaan kasvaa mun sisäl, syö mua sisält, paisuu niin isoks et saan taas jonkun kohtauksen. Siin käy aina niin. Tai ehkä nyt on eri tilanne. Ennen vaan torjuin mun ajatuksii ja se loppu aina sekokohtaukseen. Nyt kyl AJATTELEN niin paljo et sekoon, mut en vaa puhu. En saa näyttää tätä, en saa olla heikko, en mä ansaitse sääliä enkä lohtua. Milleen tää loppuu? Jos en voi puhuu. Se näkyy jo mun jaloissa. Viiltoina. Jotka muistuttaa mua mun huonoudesta. Se näkyy unirytmin järjettömyytenä. Neljän-viiden maissa yöllä nukkumaan ja herään kolmen maissa iltapäiväl. Se näkyy kun itken jatkuvasti ajatusten takia. Kun näen painajaisii. Kun en haluu herätä. Kun en haluu olla hereillä. Kun ahdistaa masentaa ei kiinnosta mikään en jaksa. Kun raivoon joka asiast. Ku hyvätki asiat AHDISTAA niin paljon et niistäki tulee PAHOJA. En jaksa tätä oikeesti en jaksa!
Ei täs tekstis oo mitään järkee, anteeks. Luulin et pystyn kertoo milt tää tuntuu mut en osaa. En osaa selittää tätä, tää on liian sekavaa. Mä oon väsynyt, haluun vaan nukkumaan. Herättäkää mut joulukuussa.
Vaikka saattaa tuntua, ettei kukaan kuitenkaan ymmärrä, on niitä yllättävän paljon, Itsekin kamppailin pari kuukautta sitten samanlaisesta olosta. Sit en enää kestänyt ja menin kuraattorin juttusille, sieltä päädyin nuorisopsykiatrian poliklinikalle ja aloin siellä käymään viikoittain. Nyt olo on paljon parempi ku on saanut purkaa ajatuksiaan ammattilaiselle. On myös ystäviä ja läheisiä ihmisiä, jotka kuuntelee. Usko tai älä. Kannattaa avata suu ja puhua olostaan, se helpottaa. (: Tsemppiä!
VastaaPoistaKyllä mä noin vuos sitte kävin myös polilla juttelemassa. Noin vuoden ajan. Ei siitä mihinkään päästy ja lopetin käynnit itse, kun en jaksanut kuunnella muiden valituksia siitä, että kävin siellä. Sen jälkeen on ollut vaan alamäkeä ja välillä tuntuu, että pitäis taas mennä takasin, mutta en ole mennyt. En usko että se olis hyvä idea.. Ja jos alkaisin taas käymään siellä, niin olis vaikeempi esittää elävää. Kiitos paljon kuitenkin kommentista! :) Ihanaa, kun joku viitsii tulla kommentoimaan. Tsemppiä sullekkin!
Poista