Negatiivista.

Okei. Eli päätin perustaa julkisen blogin. Sain idean eilen yöllä, kun kirjoitin salaista blogiani. Se on mun virtuaalinen päiväkirja, koska oon niin laiska kirjoittamaan perinteistä päiväkirjaa. Ja siihen on toinenkin syy. Perinteisen päiväkirjan joku voi löytää, mutta salaiseen blogiini voin kirjotella ihan rauhassa ilman että tarvitsee pelätä jonkun löytävän sen.

Mä en yhtään tiedä kiinnostaako ketään alkaa lukea mun blogia, koska oon niin negatiivinen ihminen, mutta toivon todellakin että saan lukijoita. En tarvitse mitään sataamiljoonaa lukijaa mutta muutama olisi ihan kiva. Joku jolta sais vähän palautetta mut ajatuksiin ja ehkä apua kenties? Vertaistukea. Oon niin yksinäinen nykyään ja olisi kiva että edes joku kuuntelisi ja olisi kiinnostunut. Edes vähän.

Pelottaa kertoa täällä blogissa oikeastaan faktoja itestäni, koska pahin pelkoni on että joku tunnistaisi mut. Eli en aio kertoa sellaisia asioita mistä mut voisi tunnistaa. Aion kuitenki rehellisesti kertoa pään sisäsii ajatuksii jne äh. Tuntuu että tää menee pielee jo nyt. En todellakaan oo hyvä kirjottamaan ja
tuntuu että nyt on paineita kun joku saatta jopa lukea tätä tekstiä. No, ehkä mä totun.

Voisin kertoa kyllä jotain itsestäni. Hmm. No, oon tyttö. Oon 18-vuotias ja -95. Oon lukiossa tai olin, koska koulu on nyt periaatteessa ohi, kirjotukset on hoidettu ja nyt on vaan "lomaa" kunnes sitten toukokuussa on lakkiaiset. Mulla on poikaystävä ollu jo pari vuotta ja rakastan häntä ihan älyttömästi. Hän on tärkein ihminen mun elämässä ja oikeastaan yks harvoja asioita miks jaksan ees olla elossa.  Oon tosi onnekas kun mulla on hänet. Mulla on myös ihan ok perhe, vaikka välillä on vaikea sietää heitä, mutta niin kai se kaikilla menee. Eli ei oo sinänsä perhe ongelmia, mutta suurin toiveeni just nyt olis päästä muuttamaan. Hmm mitäköhän vielä. No oon vanhin lapsi meien perheestä.

 Just nyt vihaan mun elämää enkä jaksais nousta aamusin. Miks mä nousisin, kun ei oo mitään tekemistä. Poikaystävä on armeijassa ja paras kaveri vaihdossa. Tää on tosi vaikeeta aikaa, koska tuntuu kuin mulla ei ois ketään. En oo IKINÄ tuntenu itteeni näin yksinäiseks. Mä tiiän et tämmösii valitus masennus blogeja on paljon paljon eikä ketään kaipaa uutta tämmöstä. Mut haluisin vaan pitkästä aikaa jutella jonkun kaa näistäki asioista. Vaik nää on vaikeita eikä niitä kerrota tosta vaan. Siks kirjotanki anonyymisti blogiin, koska se on helppoa. Mä oon ihmine ja ihmine tarvii muita ihmisii. Mä tarviin jonkun, jota edes hieman kiinnostais. Mä en voi pitää tätä kaikkee sisälläni, en vaa voi! Tää blogi on paikka mihin aion kirjottaa mitä tunnen, ja toivon että joku sattuisi lukemaan ja kommetoimaan(kin). Mä en vaa jaksa tätä enää. Tätä esittämist ja asioiden pitämist sisällä. En voi. Hajoon pian sirpaleiks.
Mun ajatukset on liia sekaset,en osaa kirjottaa enempää. Kopioin nyt salasesta blogistani pari pätkää teienki luettavaks,nää on siis kirjotettu eilen:

"Mitä mulle kuuluu? No, nyt se on ohi. Koulu nimittäin. Oon mun lukion käyny. YO kokeet tehny. Oon vapaa kaikesta ja vapaa tekemään mitä ikinä lystään. Oon tullu siihe pisteesee elämäs mitä oon kai aina odottanu. Mut..mä en oo tyytyväine. Päinvastoin. En tykkää täst tilanteest. Tää on pahaks mulle. Todellakin. Ihan liikaa aikaa itelleni, LIIKAA. Liikaa aikaa olla YKSIN. Ja voi, nyt mä todellaki oon täydellisen yksin."

" Mun sisäl on pilkkopimeää. Niin synkkää. Ei oo iloo. On ollu tosi muutosrikasta aikaa, kaikki on erilaista nyt. Oon iha sekasin. Koulu loppu enkä oo tainnu tajuta sitä vieläkää kunnol, en pysty rentoutumaan. Tuntuu siltä että pitäis tehä jotain, mut ei oo mitään tehtävää! "

"Taitaa olla maanantai ja kello on kaks yöllä. Heräsin kahelt päiväl, koska miks heräisin aiemmi? Ei oo mtn syytä herätä, mun elämäl ei oo tarkotusta. Oon ollu koko päivän huoneessani."

"Miks se tekee näin. MIKS. Toivon joka kerta et se ottais mut syliiin ja sanois etten saa enäää viiltää ja kysyis mikä mulla on,mite se vois auttaa,lohduttais mua. Kerranki. Se taitaa olla vaa unelmaa. Enkä mä lohduttelua ansaitse. En ansaitse mitään,muutaku kituu. "

"Oon iha sekasi kaikest. Ehkä pitäis vaa mennä nukkuu taas (ja herätä joulukuus). Öitä."

Jep, tähä loppuu tää turhaaki turhempi postaus ja saa kommentoida todellakin. Heippa!