Hahahah on ihanaa olla vitun väsyny. Ajatukset on sekavii. On ihanaa, kun ei voi ajatella selvästi. On ihanaa olla yliväsynyt. On ihanaa ihanaa tuntee tää paska. Vihdoin. Kunnolla. Nyt mulla on syy olla oikeasti väsynyt. Nyt mulla on syy ja lupa valittaa.
Unirytmi ei tahdo muuttua, mutta huomenna on toinen työpäivä ja pitää taas herätä kuuden jälkeen. Ihan sama. Herään, teen työni, tuun kotiin, nauran väsynyttä naurua ja joskus taas nukahdan. Herään olen nukun herään olen nukun. Ei kenenkään tarvi tietää miltä musta tuntuu. Töissä voin pitää tekohymyä yllä ja tehdä mitä pyydetään. Selviytyä vaan. Pinnan alla on synkkää mustaa pelottavaa syvää kylmää vettä. Oon jo kastanu jalat sinne. Kohta opin taas uimaan.
Kaikki on ihan vitun perseestä, kiitti moi.
66 päivää vielä, niin oot kokonaan mun rakas.
Samoja tuntoja täällä. Paskaa. Ei meinaa jaksaa, eikä jaksakkaan.. ei jaksa odottaa. On ikävä koko ajan. Itkettää.. huoh.
VastaaPoistaMitä odotat? Onks sullakin poikaystävä intissä?
VastaaPoistaIkävä on kyllä kova :/ ja töihinki pitäs jaksaa mennä.
Kiitos kommentista :) Voimia!
Teillä sentään on poikaystävät. Mulla ei oo... :.. (
VastaaPoistaÄläs nyt Särjetty. Kyllä säkin semmosen löydät, kun sen aika tulee. Eikä sitä etsimällä löydä, se tulee kun tulee. Eikä sillä oikeestaan oo paljoo välii muutenkaan, tai siis ei se määrittele ihmistä, jos on tai ei.
VastaaPoistaTsemppii!:)
Moi!
PoistaMulla on vaan huonoi kokemuksii miehistä ja poikaystävästä.. Mutta silti kaipaan niin paljon sitä tunnetta että olen jollekin koko maailma, että saan painautua turvallista ihmistä vasten kun pelottaa, että mulla on joku joka välittää ja rakastaa, joku jonka vuoksi jaksaisin elää päivään huomiseen vaikka se sattuisikin, joku joka saisi minut elämään jälleen.
Ps. Tausta tiedoiksi: sairastan vaikeaa masennusta (jo yli kaks vuotta). Elämääni kuuluu paljon itsetuhoisuutta joka päivä. Mun edellinen (ja ainut) poikaystävä käyttäytyi mua kohtaan todella väkivaltaisesti ja raiskas mut useita kertoja. Ja olen siis 17 vuotias nuori naisen alku jolta elämänilo on ollut kadoksissa yli kaksi vuotta.
Paljon voima haleja teille kaikille ♥
T. Särjetty
Sori kun kesti vastata näin kauan :( Oon vaan ollu niin mahottoman väsyny, kun on töitä nyt.
PoistaJoo, onhan se tietenkin ihanaa, kun on joku "oma" ihminen. Mutta kyllä sitä ilmankin pärjää, joskus jopa varmaan parempi olla ilman, kuin huonossa seurassa. Etenkin sun kohdallasi. Ootpas joutunu kokemaan kamalia :( Oon niin pahoillani, kumpa voisin auttaa jotenkin. Toivon, ettet satuttaisi itseäsi liikaa. Tiedän, että se on vaikeaa, mutta alku on hankalaa. Sit ku vähän aikaa pystyt olemaan satuttamatta, niin siitä tulee aina vaan helpompaa. Voisit yrittää :)
Toivon sulle kaikkee hyvää ja oikeesti tosi paljon voimia sullekin!! Oot tosi ihana, kun jaksat kommentoida mun turhaan blogiin :)
-Siivetön