66.

Hahahah on ihanaa olla vitun väsyny. Ajatukset on sekavii. On ihanaa, kun ei voi ajatella selvästi. On ihanaa olla yliväsynyt. On ihanaa ihanaa tuntee tää paska. Vihdoin. Kunnolla. Nyt mulla on syy olla oikeasti väsynyt. Nyt mulla on syy ja lupa valittaa.
Unirytmi ei tahdo muuttua, mutta huomenna on toinen työpäivä ja pitää taas herätä kuuden jälkeen. Ihan sama. Herään, teen työni, tuun kotiin, nauran väsynyttä naurua ja joskus taas nukahdan. Herään olen nukun herään olen nukun. Ei kenenkään tarvi tietää miltä musta tuntuu. Töissä voin pitää tekohymyä yllä ja tehdä mitä pyydetään. Selviytyä vaan. Pinnan alla on synkkää mustaa pelottavaa syvää kylmää vettä. Oon jo kastanu jalat sinne. Kohta opin taas uimaan.
Kaikki on ihan vitun perseestä, kiitti moi.
66 päivää vielä, niin oot kokonaan mun rakas.

Kosketus.

Eilen romahdin.
Se tuli yhtäkkiä.
Kuin kirkkaat salamat sinä samana yönä.
Olin pelkkää kyyneltä.
Tunsin siipien otteen. Mustien, sysimustien siipien kosketuksen.
Se oli hipaisu vain. Muistutus niistä.
Ne ovat yhä olemassa.
Ne ei saaneet mua kokonaan. Mutta ne kasvaa. Ne kasvaa taas. Ja ne tulee saamaan mut.

Tuntuu liian hyvältä tuntea ne taas. Turvani. Suojani.
Tiedän, että kasvatan ne taas samaan mittaan, mitä ne ennen oli. Ei ole syytä, miksi en voisi niin tehdä.
Terä kävi ihollani eilen. Se koski, muttei viiltänyt. En sortunut. En vielä. Kohta. Kohta pystyn siihen taas.

Ei en saa ajatella näin! Saanpas. Ei mua mikään estä. Mä saan romahtaa. Saan vajota siihen mustaan kaivoon taas. Siellä olen turvassa.
Hyvä olo on uhka.

Siivet kasvakaa.