Wonderland

Ajattelin panostaa taas. Oon halunnu kirjottaa monta kertaa, mut jotenki vaa. Tiiän ettei ketää kiinnosta ja en tiiä. Mitä järkee? Mut nyt haluun kirjottaa, vähä selventää omii ajatuksii.
Tänää oli taas kouluu työssäoppimisen jälkeen. Olinki jo kaivannu sinne vähän. Et näkis L:ää ja muutenki. Et sais vaa istuu ja kuunnella. Ja juoruta ja jutella.
Ton työssäoppimisen aikana L kerto et J haluu olla meien kaa, koska sil ei oo muit kaverei kuulemma. Ni mun piti muuttaa koko mun suhtautuminen siihe. Koska se vitutti mua mut nyt ollaa ku jotai hyviiki kaverei. Ja jotenki, idk outoo. Ihan kiva joo, aina kiva saada lisää kaverei, ku mulla ei niitä nii hirveesti ole, mut silti. Ja haluuks se olla meien kaa vaa, jotta se sais tutustuu L:ään. Koska en haluu jäädä kolmanneks pyöräks todellakaa, ku L on mun ainoo kiva kaveri tuol, ni vittu jos käy niin. Better not.
Mut jos se haluu olla vaan kaverei molempien kaa, ni sopii mulle. Ihan kivalt tyypilt se jopa vaikuttaa. Vähä semmoselt avuttomalt ja idk, hauraammalt mitä oikeesti yhtää kuvittelin. On se outoo, et voi luulla et joku on iha erilaine ja sit se ei oo ollenkaa semmone. Ja vaan siks ku ei viittii tutustuu toiseen. Pitäs alkaa olee vähemmän ennakkoluuloinen. Mut en tiiä osaanko, koska ihmiset on paskoja. Ja tää koko maailma on iha vitu sekasi. Iha paras quote: "Fuck this world, I´m going to wonderland". So true. Soooooo true.
Olin tänää hoitaas lapsii. Pitkäst aikaa. Ja join liikaa kahvii, oon syöny liian vähän (ihan tarpeeks) ja painan jotain 50kg. Jes. Vois painaa vähemmänki. Idk. Jeejee pärisee because kahvi ja haluisin juoda viinii mut ehkä en taida.
Ei väsytä ja huomenna taas aikane aamu kind of. Haluun kouluun tavallaa, koska meil on nyt kiva ryhmä, mut toivon vaa ettei tuu mtn draamaa ja EN TIIÄ MUL ON VAA NII VITUN OUTO OLO TON J:N TAKII, IHAKU EN VÄLITTÄIS ENÄÄ MUISTA YHTÄÄ JA KAIKKI OIS TAVALLAA HYVIN MUT MITÄÄÄÄ VITTUAAAAAAA. Voinko vaa nukkua. apgbljhkjhbwörlhjoaebkgäaesbogö.
Leikkasin tukan taas ja love it. Ja haluisin ginger hair ja mulla on color mask in copper. Hiukset näyttää vähän oranssimmilt mut idk. Huomen on kouluu vaan 12 asti joten jee. Meen varmaa kotii käymää ja valmistelee mun Frozen synttärei. Ihanaaaaa, can´t wait. Ja mulle tulee Frozen kakku iiiiik! Niin kivaa.
Haluan omaan kotiin jo, Sit voidaan L ja J:n kaa juopotella siel tai mitä vaa. Tuli taas semmone yolo wannabe young olo. En tiiä!
Nyt lopetan enneku sekoon. Heido ja ens kertaan!

Nightmare.

Painajaiset. En muuta näekkään. En enää näe "tavallisia" unia. Jos nään unta, niin se on aina painajainen. Nykyään ne tuntuu niin todellisilta. Kun herään, en saa sitä tunnetta pois. Vaikka kuinka vakuuttelen, että se oli vaan unta. Unta. Unta. 
Tänään heräsin taas painajaisesta. Meinasin myöhästyä sen takia. Koko päivän se kummitteli. En saa sitä pois päästä. Se tunne. Siinä unessa. Maailmani romahti. Tuntuu, että oikeakin maailma alkaa varista. Huojuu ja heiluu. Enää ei oo kiire. On aikaa taas ajatella. Muistaa, miettiä, lietsoa pahaa oloa. Tunnen taas siivet. 
Oon taas yksin omassa uudessa kodissa. En tiedä, onko mun nyt hyvä olla yksin vai tekeekö tää vaan pahaa. Nyt vaan tuntuu, että tarviin tätä. Tän pahan olon. Tarviin sen, mun pitää laihtua.
Oon syöny iha helvetisti. Syön vaan, en pysty hillitsemään tätä. Oon lihonnu varmaan ihan hirveesti. En vaan osaa lopettaa. Tiedän, että osaan olla syömättä. Osaan laihtua, osaan, osasin. Mun on pakko, pakko!
Mun on pakko tehä tälle jotain, en kestä, kun syön koko ajan. Vitun läski. Lopeta se syöminen, et oo ansainnu tätä.
Tekee myös mieli viiltää. On tehnyt monta päivää. Haluun tuntee jotain. En haluu olla näin...tavallinen?, arkinen, arkiset ajatukset. "Mitä tarviin kaupasta" "Pitäis siivota" Haluun sen pahan olon, haluun, en uskalla olla ilman sitä. Ilman sitä on turvatonta. Kaikki voi hajota. Ei voi olla onnellinen. Ei voi unohtaa pahaa oloa. Se on aina täällä. Mun pitää tuntee.

Anteeksi.

Oon huono, tiedän. On vaa ollu tosi kiire. Sitäpaitsi ennen uutta vuotta sain tietää, että yksi perheenjäsenistäni on saatanut lukea tätä blogia ja vaihdoin osotteet ja salasanat ja kaikki, mutta on silti pelottanut kirjottaa tänne. Tein jo yhden postauksen melkeen valmiiksi, mutta en julkassu sitä.

Alotetaan nyt tää uus vuos (vaikka sitä on jo kulunut kuukausi) kuulumisilla. Ensinnäkin, oon muuttanut. VIHDOIN. Mulla on ikioma koti. Ikiomat laskut. (Melkeen) ikioma rauha. En ees voi uskoo tätä viel. Mulla. On oma kämppä. Oon odottanu tätä yli vuoden tai varmaan koko nuoruuden, mutta nyt se on oikeesti totta. Ja tää on tosi hyvä kämppä myös. Love it.

Sitte, oon ollu vaa töissä ja on ollu tosi kiire tän muuton takii ja töitten ja lapsenvahti hommien takia, niin on vaa jääny tää blogi. Nyt päätin kuitenki ryhdistäytyä. Oon halunnu kirjottaa, en vaa oo saanu tilaisuutta tai oo jaksanu. Oon myös ollu tosi väsyny kaiken tän takii. Mut oon takas nyt.

 Ja jos te jotka tätä blogii luette, niin voisitte kommentoida, että löydättekö enää tätä blogia kiitos. Kun en oikeen tiiä mitä tein, kun vaihdoin osotteen sun muut. Jos millää viitsitte. Kiitos.